Menestystarinoita

Iida, Ykköskoti Vanajanharju, Hämeenlinna

"Mä olen Iida tai Jimyks mua kutsutaan.Tulin Mehiläiselle lastensuojelun kautta 18 vuotiaana, kun olin hukannut elämänhallinnan ja mikään ei oikein enään onnistunu ja rutiinit arki oli hukassa mm. päihteidenkäytön takia, mistä kärsi koulunkäynti ja paljon muutakin, kun mikään ei pysynyt hallinassa. Oli vaikeaa enään hahmottaa normaalia elämää tai mitä se on, kun oli lähtenyt käsistä. En ottanut heti apua vastaan, mutta puolenvuoden kuluttua olin jo niin puhki, että soitin sosiaalityöntekijälle, että onko mahka vielä päästä asumisyksikköön. Siitä puhelusta oli sosiaalityöntekijä jopa huojentunut. Mä en vaan jaksanut enää yksin. Pääsin aika nopeasti Linnamäen yksikköön Lammille, rauhoituin siellä. Vähän kyllä hölmöilinkin välillä, mutta joka kerrasta opin jotain. Linnamäessä oli hyvä yhteisö ja yhteisöllisyys oli parasta. Opin mitä on mm. lojaalisuus ja aito ystävyys. Linnamäessä kävin työsaleilla, öljysin tupakkakatoksen, sain olla asukaskuski eli vastuuhommissa; jossa olin hyvä. Nautin kun sain olla avuksi muutenkin ja olin hetken kuin isossa perheessä. Koin sen turvallisena paikkana. Pienillä asioilla voi olla elämiselle tosi iso merkitys. Linnamäessä järjestettiin usein yhteistä toimintaa. Opin, että kivaa voi olla ilman päihteitäkin. Tanssimaankin opin selvinpäin. Käytiin usein uimassa, pelaa salibandyä. Mä toimin maalivahtina ja nautin siitä kaikin rinnoin. Voitettiin jopa salibandyturnaus ja päästiin kantaa parhaan porukan kanssa kultapokaalia kotiin. Asuin vuodenpäivät Linnamäessä ja siirryin siiten kolmivuoroyksiköstä kaksivuoroyksiköön Hämeenlinnaan Ykköskoti Vanajanharjuun. Sain toimia asukaskuskina, olin vastuuryhmissä ja vastuuasukas, ja se tuntui hyvältä. Kävin joskus työsalilla ja sieltä pelaa salibandyssä maalipaikkaa. Tämän vuoden turnauksessa tultiin toiseksi, mutta hyvä saavutus sekin, vaikka olikin kova paikka mestareina pokaali luovuttaa. Meistä oltiin ylpeitä!

Tänä syksynä käytiin Turussa Mehiläisen järjestämissä Olympiakisoissa, josta kannoin neljä kultamitalia ylpeänä yksikköön. Se oli mahtavaa. Ohjaajat ovat toimineet hyvänä tutorina ja olen oppinut hoitamaan asioita. Välillä on itketty ja naurettu kommelluksille. Nyt olen muuttamassa omilleni pikkuhiljaa ja on jäänyt niin hienoista ihmistä ja asioista muistoja ja kokemuksia. Saan vielä tukiviikonloppuja ja olen siitä iloinen. Ei tarvitse jännittää niin paljoa, kun tiedän että jatkossakin tukea löytyy. Lopputuloksena sanoisin että olen joissain asioissa aikuistunut ja tajunnut paljon asioita maan ja taivaan väliltä ja olen niistä onnellinen. Tiedän, että minulla on nyt uusi mahdollisuus, ja kaikki on hyvin paljon itsestä kiinni."


Niina, Ykköskoti Kaunisharju, Lahti

”Kun muutin palvelukodille, mulla oli takana parin kuukauden jakso päihdekuntoutuksessa. Päihteet veivät ennen suuren osan mun arkea ja sen myötä psyyke oli tosi heikossa hapessa. Ammattikoulu jäi kesken. Motivaatiota ei ollut oikein mihinkään. Jouduin velkakierteeseen ja raha-asiat olivat ihan sekaisin. Sairastuin psykoosiin ja jouduin seitsemäksi kuukaudeksi osastohoitoon. Sitten mä pääsin Kaunisharjuun kuntoutumaan.

Aluksi oli tosi vaikea totuttautua uuteen ympäristöön. Uusi paikka ja uudet ihmiset ahdistivat. Ensimmäisen vuoden jälkeen arki parani parempaan suuntaan. Iän karttuessa opiskelu alkoi maistua ja otin itseäni niskasta kiinni. Päätin hankkia itselleni tutkinnon. Kouluarki tuo rutiinia, rytmiä ja sisältöä mun elämään. Harrastuksetkin maistuu. Pelaan taas korista.  Tää kaikki vaatii pitkää pinnaa. Oon huomannu, että vastoinkäymiset kasvattaa. Ikä tuo viisautta.

Kaunisharjussa oon saanut motivaatiota elämään, uusia näkökulmia ja paljon ohjaajien tukea. Se, että joku uskoo suhun ja luottaa vie eteenpäin. Oon tajunnut, että elämässä on muutakin kuin päihteet, pään täyteen vetämistä, sekoilua ja douppaamista. On kavereita, johon tukeutua ja perhe / tukiverkosto, joka jeesaa. Tän usein unohtaa ja jättää huomiotta, mutta siellä se on vaikeina kuin hyvinä aikoina. Kun saan koulun päätökseen, hankin oman asunnon ja töitä. Nyt mun tulevaisuus näyttää hyvältä!


Jussi, 29 vuotta, Ykköskoti Hannunharju, Vantaa

”Olen 29-vuotias vantaalainen nuori mies. Elämäni on ollut ongelmallista, olen pienestä pitäen mm. lintsannut, varastellut tavaroita, ja n.14-vuotiaana aloitin päihteiden käytön. 19-vuotiaana alkoi kovien huumeiden käyttö. 

Vankilassa olen ollut useita kertoja ja kierre on ollut todella vaikea katkaista. Olen useita kertoja ollut päihdehoitopaikoissa yrittäen katkaista päihde- ja rikoskierrettä. Aina olen päätynyt samaan syvään pohjaan, josta ei tunnu olevan ulospääsyä. Jouduin Riihimäen vankilaan vuonna 2015 ja siellä iski psykoosi päälle. Yritin itsemurhaa ja sen seurauksena päädyin Kellokosken sairaalaan. Minulla oli todella voimakkaita pelkotiloja, mm. pelkäsin että minua yritetään myrkyttää ja vahingoittaa. En uskaltanut käydä itsekseni missään. Ulkona piti olla hoitaja tai toinen potilas.

Työskentelin yli vuoden pelkotilojani vastaan ja vähitellen aloin selättää ahdistusta ja pelkotiloja. Vuonna 2017 pääsin Hannunharjuun ja tilani oli jo kohtalaisen hyvä. Olin aloittanut Kellokoskella opiaattikorvaushoidon, mikä oli ollut apuna toipumisessani ja takanani on jo useampia vuosia päihteetöntä elämää. Hannunharjussa olen edennyt kovaa vauhtia eteenpäin. Olen tehnyt kuntouttavaa työtoimintaa ja se on tehnyt sisältöä ja päivärytmiä elämään. Pelkotilat ja ahdistukset ovat kadonneet lähes kokonaan, suunnittelen ja toteutan elämääni eteenpäin.

Aloitan rakennusalan opiskelut Keudalla, koulutus kestää kaksi vuotta. Olen myös muutaman kuukauden sisällä aloittamassa autokoulua ja saan vihdoinkin ajokortin itselleni. Tällä hetkellä olen jo ollut useita vuosia ilman päihteitä ja vankilaa, eikä minulla ole edes käynyt mielessä käyttää päihteitä. Koulun jälkeen minun on tarkoitus aloittaa työt rakennusalalla.


”Raija", Ykköskoti Rantapuisto, Laukaa

"Jäin orvoksi 13- vuotiaana. Äiti ja isä olivat eronneet ja isä oli lapsuusaikanani paljon mielisairaalassa. 16 vuotiaana alkoi tulla mielialaongelmia, oli sosiaalisia pelkoja ja häpesin kotiolojani. Itsestä huolehtiminen oli vaikeaa. Koulut sain kuitenkin käytyä loppuun ja luin ylioppilaaksikin.

1980 vuonna hakeuduin ensimmäistä kertaa hoitoon. Sairastuin psykoosiin ja burn outtiin. Vuonna 82 todettiin skitsofrenia. Silloin kun päässä on vikaa niin se ei ole mitään helppoa. On elettävä päivä vain ja hetki kerrallaan. Sairastuttuani jäin myös eläkkeelle. Myöhemmin sain kaksi poikaa, jotka ovat kasvaneet sijaiskodissa. Olin neljä vuotta huonossa avioliitossa. Avioero ja miehestä eroon pääseminen oli hankalaa.

Olen ollut yhteensä 15 kertaa laitoshoidossa. Tuntui että minua heiteltiin sinne tänne. On minulla myös muita sairauksia kuten diabetes, verenpainetauti, COPD kilpirauhasen vajaatoiminta.

Ykköskoti Rantapuistoon tulin marraskuussa 2014. Silloin olin todella huonossa kunnossa, käytännössä sänkypotilas. Söin sängyssä ja tein tarpeeni vaippaan. Hoitajien oli käänneltävä ja väänneltävä minua. Olin kivulias ja pesuilla käynnit oli kamalia. Piti opetella sängystä nouseminen uudestaan.

Aluksi minua oli kuskattava pyörätuolilla kunnes pikku hiljaa hoitajien motivoinnin ja fysioterapeutin avulla uskaltauduin käyttämään rollaattoria. Nykyään en käytä enää pyörätuolia kuin joskus ulkoillessa pidempiä reittejä. Käyn kauppa-asioillakin omatoimisesti taksilla.

Täällä Rantapuistossa on iloisia ihmisiä jotka on myönteisiä ja kannustavia. Hoitajat eivät turhia muistele ikäviä menneitä asioita. Täällä asiat on paremmin kuin Jämsässä ja koen että hoitajatkin ovat pätevämpiä. Tykkään myös paikan sijainnista, Jyväskylä ja Peurunka ovat lähellä. En haluaisi täältä pois muuttaa.”


"Heimo”, 70 vuotta, Ykköskoti Victor, Kuopio

”Muutin Ykköskoti Victoriin helmikuussa 2016. Ennen Victoriin tuloa olin yöt ja päivät (hygienia) haalareissa ja vaipoissa. Olin sängyssä suurimman osan päivää. Alkuun ei sujunut puhuminekaan. Tarvitsin apua kaikessa tekemisessä. Lääkelistalla oli 14 erilaista lääkettä. 

Nykyään kävelen reippaasti koko päivän, enkä ota edes päiväunia. Tykkään jutella ja vitsailla ohjaajien kanssa. Kävelen itse jopa  parturiin ohjaajan kanssa. Olen tyytyväinen. Lääkelistalla 4 eri lääkettä, joista yksi vatsanpehmike. Insuliinit ovat jääneet pois. Ihon kunto hyvä. Teippivaippoja käytän vain öisin." 


Soita meille (arkisin klo: 9-16):

020 581 3500

  • Yhteydenotto

    Ensisijainen yhteydenottotapa: